Lamaantuneina ja kauhuissansa tuijottivat seikkailijamme eteens[ ilmestynytt[ kummajaista. He n[kiv[t edess[ns[ olennon, jonka tulenpunainen nahka hohsi kuumuutta ja silmi[raastavaa verenpunaista loimua. Olento oli ehk[ kahdenkymmenen jalan korkuinen, sel[ss[[n massiiviset mithrillist[ valmistetut siivet, ja k[siss[[n se piteli voimakkain ottein kahdenk[den miekkaa, joka oli taottu mustasta metallista. Sen p[[ muistutti et[isesti k[[rmeen tai liskon p[[t[, mutta siin[ oli jotain inhimillist[ ja rumaa. Palavat silm[t leimuten ja raskaasti hengitt[en se asteli vapisevaa(!) Barbaaria kohti. "R-r-ryhdist[ydy, Garj'mar Mahtava!" hoki Barbaari itselleen, mutta lihakset eiv[t totelleet. Samooja oli per[[ntynyt kauas tuosta iljett[v[st[ olemuksesta. Barbaarin takana seisova Tiet[j[ huusi: "Varokaa! Olemme saaneet vastaamme karmivan tulisen Pedon, joka astui sein[st[ ja hakee vertaistansa! Eik[ sellaista turhaan kutsuta julmaksi pahuuden sanansaattajaksi! Garj'mar! Ennen sinua kutsuttiin rohkeaksi, miksi et anna miekkasi puhua? Wronug Pelkuri! Miksi pakenet ja aiot j[tt[[ meid[t vaaraan? K[yt[ sin[kin miekkaasi, sill[ se on parasta l[[kett[ Saatanan limank[rmeisiin sanansaattajiin, jotka k[[rmemuodossa tulevat maan p[[lle levitt[m[[n pahuutta otettuaan Petojen muodon ja julistamaan suurta Mustaa Juhlaa k[rmeisill[ ajatuksilla! K[yk[[ kiinni! Mit[ odotatte? Ajakaa se takaisin Hornan tulisiin syvyyksiin!"
Uutta voimaa saatuaan Barbaari l[hestyi Petoa. Peto ty\nsi esiin kaksihaaraisen kielens[ ja nuoli sill[ miekkaansa. Keltavihre[, hapan ja haiseva lima verhosi nyt sen mustaa miekkaa. Barbaari huusi raivokkaasti: "Per[[nny senkin saastainen m[t[paise, sill[ vastassasi on Sav'olaxin Kylm[in Mets[in mies, Garj'mar Barbaari, joka kantaa mahtavaa miekkaansa es'is[in lailla! Siis poistu, Peto, tai saat maistaa kylm[[ ter[st[ barbaarityyliin otsaluittesi turmaksi!" Tulinen Peto ei kuunnellut Barbaaria, vaan iski t[t[ miekallansa rintaan. Barbaari p[[sti ilmoille karmivan huudon myrkyllisen ter[n raastaessa sis[lmyksi[[n ja repiess[ rintaa sek[ vaurioittamassa h[nen nahkaista haarniskaansa. Suurin osa miekan limasta j[i Barbaarin sis[[n, mutta h[nen vastustuskykyns[ myrkkyj[ vastaan oli erinomainen, eiv[tk[ ne aiheuttaneet h[neen mainittavia vammoja. T[ll[ v[lin Tiet[j[ lopetti loitsuun tarvittavan keskittymisen ja paiskasi Pedon p[[lle sellaisen j[[t[v[n kylm[n pilven, ett[ tuli l[hes sammui sen p[[lt[ ja sai aikaan huomattavia vaurioita sen limaiselle olemukselle; osa limasta j[[tyi ja putosi puikkoina luolan lattialle, sen silm[t loistivat v[h[n aikaa viilein[, eik[ se liikkunut. Heti per[[n Tiet[j[ ampui viel[ sormenp[ist[[n lumottuja nuolia, jotka ohjusten tavoin tunkeutuvat sen saastaiseen lihaan. Barbaari kurottautui vaivoin pystyyn ja l\i lamaantunutta Petoa vatsaan, mutta iskusta puutui voima; Barbaari vuosi verta ja veren mukana valui Pedon limaa. Ja pian oli peto kanavoinut hieman energiaa Hornan mahdin avulla siell[ olevista kadotetuista sieluista ja avasi julmasti suunsa ja oksensi sielt[ saavillisen limaa Tiet[j[n p[[lle, ja kohotti miekkaansa antaakseen kuolettavan iskun Barbaariin. Ensimm[isen iskun Barbaari sai torjutuksi maassa olleella miekallaan, mutta se napsahti palasiksi iskun voimasta. Peto aikoi iske[ toisen kerran ja Barbaari huomasi loppunsa tulleen. "Voi minua poloista! Kuolla kaukana omasta maasta, kaukana kotikylist[!" Barbaari valitteli v[hemm[n rohkeasti. Peto oli yh[ kylmiss[[n mutta miekka alkoi liikkua, ja hitaan varmasti se liikui kohti Barbaarin kurkkua. Mutta juuri kun Barbaari sulki silm[ns[ ja oli alistua kohtalolle, l[p[isi mahtava salama Pedon p[[n ja poltti sit[ ja pian se haihtui l\yhk[[v[n[ savuna ilmaan. Pedon miekka putosi kyyn[r[n p[[h[n Barbaarin p[[st[, joka oli yh[ paikallaan. Tiet[j[ oli k[ytt[nyt koko j[ljell[ olevan tahdonvoimansa salamoivaan loitsuunsa. Kaikkia Velhoja ja Tiet[ji[ ylist[en Barbaari tuijotti Pedon p[[t\nt[ ruumista, joka haihtui hitaasti savuna ilmaan ja savu leijui katon l[pi pois. Mutta Tiet[j[ oli Barbaariakin surkeammassa jamassa; limainen oksennus sy\vytti h[nen kaapuansa ja oli tehnyt siihen aukkoja.
Sitten astui n[ytt[m\lle Wronug Samooja outo kiilto silmiss[[n. "Kauan olen odottanut t[t[ hetke[!" h[n virkkoi ja jatkoi: "Vihdoinkin ovat aarteenne minun! Ja vain MINUN!" H[n l[hestyi puolustuskyvytt\mi[ miehi[; Sy\vytt[viss[ tuskissa kamppailevaa Tiet[j[[ ja Barbaaria jonka verenvuoto ei viel[ ollut pys[htynyt, tosin hidastunut. "Likainen sekasiki\!" huusi Tiet[j[ mutta [[ness[ ei ollut uhkaa eik[ se ollut kova. "Pys[hdy ja ajattele syd[mell[si!" "Aina on syd[meni ollut musta, salannut sen monasti olen, mutta nyt se saa mit[ haluaa! Taikoja kirjastasi, rahaa barbaarilta ja sinun suojaavan sormuksesi, tyhm[ Tiet[j[!" huusi Wronug ja se teki ilke[[ muiden korvissa. Mutta Tiet[j[ huusi: "Viimeist[ valttiani olen kaikilta salaillut, mutta sin[ saat maistaa sit[, petturi, sill[ poltan likaisen nahan pois p[[lt[si ja heit[n elottoman ruumiisi susille!" Ja niin veti tiet[j[ esiin kauniin rubiinein koristellun taikasauvan, ja osotti sill[ Wronugia. Samooja kiiruhti miekka ojossa Tiet[j[[ kohti ja huusi: "Viisas Ralndor! Pane se pois niin olen orjasi koko loppuel[m[ni! Et saa k[ytt[[ tulista taikasauvaasi! Armoa!" "Armoa ei tunneta pahoja vastaan!" raivosi Tiet[j[ ja p[[sti pienest[ rubiinista puikosta ilmoille sellaisen tulisen pallon, ett[ se poltti Wronugin el[v[lt[, ja h[n loimusi kuin tulipatsas kiroillen ja miekkansa heiluttaen, mutta hiljeni pian eik[ h[nt[ sen koommin en[[ ikin[ el[v[n[ n[hty.
Barbaari her[si ja musta pimeys v[istyi h[nen mielest[[n. H[n kelasi muistiaan, mutta kun h[n ei ollut maailman viisaimpia, h[nelle oli j[[nyt vain muutamia muistikuvia. -Tuli -Peto -Miekka -Isku -Myrkky -Tuska -Kylmyys -Nuolet -Katkennut Miekka -Kuolema -Salama -Samooja -Tuli. Mit[? Barbaari yritti nousta jaloilleen, mutta h[nen ruumiinsa oli verest[ m[rk[ ja haisi pahalle. Vapisevin k[sin ja puoliksi tahdonvoimalla otti Garj'mar Barbaari k[rsineest[ repustansa laatikon, joka sis[lsi yrttej[ ja parantamisv[lineit[. Hitaasti h[n avasi laatikon ja poimi sielt[ jonkinlaista alkeellista sideharsoa ja k[[ri sit[ rintaansa haavan kohdalle. Sitten h[n otti omituisia yrttej[ ja haisteli niit[ sek[ hieroi niill[ ruumistaan ja veri poistui, ja raikas tuoksu t[ytti ilman. Sitten h[n nousi kevyesti jaloilleen, katseli ymp[rilleen ja joi parantavaa juomaa. H[n n[ki edess[[n Ralndor Tiet[j[n, jonka iho oli pahasti sy\pynyt, mutta siin[ miss[ h[n muisti n[hneens[ Samoojan ennen mahtavaa r[j[hdyst[ oli t[ysin karrellepalaneet ruumiinj[[nteet sek[ t[ysin vauriottumina Samoojan miekka, ja haltiatekoa oleva ketjuista tehty panssaripaita. "N[m[ ovat siis s[ilyneet ehjin[, ei ihmek[[n sill[ tunnen niiss[ taikaa, taidankin ensi t\ikseni tuhota ne!" Mutta sitten h[n muisti vannoneensa jonkinlaista uskollisuutta taioille, sill[ Tiet[j[h[n oli pelastanut h[nen henkens[ (ja aarteensa). Sitten h[n k[[ntyi Tiet[j[[n. Tiet[j[ makasi liikkumatta maassa ja h[nen nahkansa oli aivan kellert[v[n ruskea ja paikoitellen se vuosi tummaa verta. Barbaari kaivoi ensiapulaatikostaan parhaimmat yrtit ja alkoi hoivata h[nt[. Barbaari tunsi itsess[[n tapahtuneen suuren muutoksen; ennen h[n piti Tiet[ji[ ja Velhoja ep[luotettavina, mutta nyt h[n kunnioitti heit[. Pian sai Barbaari huomata, etteiv[t h[nen taitonsa riitt[neet saamaan tiet[j[[ tajuihinsa. Barbaari oli saanut yrteill[[n Tiet[j[n hengen kulkemaan paremmin, mutta sy\vytysvammoja eiv[t h[nen taitonsa ja yrttins[ pystyneet parantamaan. Ep[toivoissaan h[n katseli tuloksettoman ty\ns[ tuloksia, ja Barbaarimaiseen tapaan h[n purki kiukkunsa iskem[ll[ nuijalla kivilattiaa, sill[ miekka oli k[ytt\kelvoton Pedon raivon j[ljilt[. Ly\dess[[n lattiaa mahtavalla voimalla, h[n teki kohtalokkaan virheen, sill[ t[ll\in lattiassa avautui luukku ja h[n sek[ tajuton Tiet[j[ vajosivat pimeyteen. Mutta: Ihmetys oli suuri kun pienen tippumisen j[lkeen he eiv[t r[s[ht[neet pohjalle, vaan yht[kki[ Barbaari huomasi olevansa saman huoneen katossa ja erotti Samoojan muodottoman ruumiin. Ja taas he tippuivat kuoppaan ja tulivat pohjalle, mutta se ei edes hipaissutkaan heit[, vaan taas he huomasivat tippuvansa katosta kuopan pohjalle. Barbaari mumisi itsekseen: "Ajattele, Garj'mar, mit[ t[m[ meinaa! Hmm.. En ehk[ ole Barbaareista viisain.. mutta.. Hmm.. Odotas.. Niin! Olenhan min[ kuullut jostakin loitsusta tai lumouksesta, joka saa ihmiset siirtym[[n paikasta toiseen. Niin.. Onhan sill[ nimikin mill[ Velhot sit[ kutsuu.. Te.. Teleportti!" Barbaari pani nyt aivonsa t\ihin, ja tuli tulokseen, ett[ kuopan pohjalla on t[ll[inen teleportti, joka siirt[[ heid[t huoneen kattoon, ja sielt[ taas he tippuvat kuoppaan ja taas he tulevat katon alle ja tippuvat noin viidenkymmenen jalan matkan alas. Kuopan reunoille h[n ei ylett[nyt mill[[n, eik[ ilmassa voinut juuri liikkua. "Mihin pulaan olen taas itseni saanut?" manaili Barbaari ja katseli levottomana kun he Tiet[j[n kanssa putoilivat taas ja taas. Barbaari mietti suruissaan miten h[n selviytyi Pedosta ja nyt h[n olisi t[ss[ kunnes kuolisi n[lk[[n tai joku k[[rmepappi tulisi ja tappaisi. Tiet[j[[ h[n ei ainakaan nyt saisi hereille; h[nen tilansa paheni koko ajan ja happo sy\vytti yh[ ja myrkyt kouristelivat h[nt[. Silloin ep[toivon hetkell[ ovi avautui hiljaa. Pieni, hento, korkea ja kirkas [[ni, ehk[ naisen [[nt[ muistuttava [[ni kuiskasi: "Avun tarpeessa vai n[kev[tk\ silm[ni oikein?" Barbaari k[[ntyi ja toivo her[si. Sill[ Barbaarin edess[ seisoi ilmiel[v[ ......!
Jatkuu ...
PS. Ohessa v[h[n tietoja Ralndorista ja Garj'marista: (AD&D)
Ralndor the Necromancer: (10th level Magic-User)
st7, in18, wi17, de15, co6, ch13, com15
Vanha harmaapartainen, lyhyt ja pahuuttavihaava mies
Garj'mar the Barbarian: (7th level Barbarian)
s18/00, i6, w4, d15, c18, ch7, com11
Kookas kolmikymmppinen [kkipikainen mies, pitk[t harmaat hiukset ja lyhyt parta.
